Sosi­aa­lia­lan vies­tin­tään sain paneu­tua (jäl­leen) joku­nen viikko sitten, kun tur­val­li­sesti net­ti­kou­lu­tin ISOn eli Itä-Suomen sosi­aa­lia­lan osaa­mis­kes­kuk­sen SOSRAKEn osaa­mis­ver­kos­ton hank­keessa.

Puhuin siitä, miksi sosi­aa­lia­lalla ei tar­vitse olla epä­ter­veen nöyrä oman vies­tin­tä­osaa­mi­sen vuoksi eikä arkailla vies­tiä sosi­aa­lia­lasta. Ne kolme syytä ovat:

  1. Sosi­aa­lia­lan tie­dolle ja koke­muk­selle on kysyntää.
  2. Laki määrää sosi­aa­lia­laa viestimään.
  3. Ammat­tie­tiikka antaa taustatukea.

Minulla on mie­lessä lukui­sia esi­merk­kejä siitä, että sosi­aa­lia­lan ammat­ti­lais­ten itsensä vies­tin­nälle on kysyn­tää. Vies­tiä itse tai olla vaik­kapa toi­mit­ta­jien käy­tössä. Esi­mer­kiksi Sosi­aa­li­nen tekijä ‑blogin ylei­sö­kom­men­teissa joku tokaisi, että “vih­doin­kin joku sosi­aa­lia­lalta sanoo jotain”.  Kun sosi­aa­liala vies­tii, on se hil­jai­suu­den kult­tuu­rin murtamista.

Monissa alan laissa, kuten sosi­aa­li­huol­to­laissa anne­taan alalle tie­do­tus­vel­vol­li­suus, joko suo­raan tai sitten ns. rivien välissä. Esi­mer­kiksi sosi­aa­li­huol­to­laissa tode­taan sel­keästi, että ”Raken­teel­li­sella sosi­aa­li­työllä on huo­leh­dit­tava sosi­aa­lista hyvin­voin­tia ja sosi­aa­li­sia ongel­mia kos­ke­van tiedon välit­ty­mi­sestä ja sosi­aa­li­huol­lon asian­tun­te­muk­sen hyö­dyn­tä­mi­sestä hyvin­voin­nin ja ter­vey­den edis­tä­mi­seksi.” (7§)

Kolmas syy on kir­joi­tettu alan ammat­tie­tiik­kaan. Eet­ti­sissä ohjeissa tode­taan muun muassa, että ”Sosi­aa­lia­lan ammat­ti­hen­ki­lön vel­vol­li­suus on saat­taa työ­an­ta­jan, poliit­tis­ten päät­tä­jien ja yhteis­kun­nan tie­toon sel­lai­set epä­koh­dat, jotka ovat hai­tal­li­sia ihmis­ten tur­val­li­suu­delle ja hyvinvoinnille.”

Olen miet­ti­nyt, että ehkä alan vai­tio­lo­vel­vol­li­suus on vinout­ta­nut tilan­netta. Joku sanoi kou­lu­tuk­sessa, ettei edes omassa kun­nassa tie­detä ”mitä ne siellä sosi­aa­li­toi­mis­tossa teke­vät”. Puheen­vuo­ros­sani koros­tin sitä, että sosi­aa­lia­lalla on suh­teessa jul­ki­suu­teen kaksi tasoa. Ala itses­sään –  edes las­ten­suo­jelu –  ei ole salassa pidet­tä­vää, vaan siitä on paljon ker­rot­ta­vaa. Ihmis­ten pitää saada tietää.

Sen sijaan matti mei­kä­läi­sen, siis asiak­kaan asiat työn­te­ki­jöi­den puheena eivät kuulu jul­ki­suu­teen, ja tähän pitää mat­tien myös voida luot­taa. Näin on kir­joi­tettu lakei­hin, mutta aivan var­masti tästä joutuu kerta toi­sensa jäl­keen muistuttamaan.

Oikeus­mi­nis­te­riö on anta­nut sote-alalle eri­tyis­teh­tä­vän jul­ki­suus­lain sovel­ta­mis­oh­jees­saan: ”…sote-alan, jolla on salassa pidet­tä­viä asioita, tulee kiin­nit­tää eri­tyistä huo­miota muu­toin toi­min­tansa avoi­muu­teen ja tur­vat­tava se, että kan­sa­lais­ten tie­don­tar­peet tule­vat tyy­dy­tet­tyä.”

Kat­se­len maa­il­maa myön­tei­sesti, enkä halua aja­tella, että vain lii­al­li­sen asia­kas­mää­rän vuoksi halu­taan, ettei­vät ihmi­set tiedä tar­jolla ole­vista pal­ve­luista. Annoin kui­ten­kin kou­lu­tuk­sessa teh­tä­väksi katsoa kriit­ti­sin silmin oman kunnan tms. verk­ko­si­vuja. Löy­tääkö kan­sa­lai­nen kunnan verk­ko­si­vuille tul­les­saan oleel­li­sen elämäntilanteeseensa?

Share This