Ei minulla ole ohjetta sopui­saan eroon, mutta silti haluan nostaa tämän esille. Tör­mä­sin nimit­täin alku­ke­sästä tois­tu­vasti las­ten­suo­je­li­joi­den puhee­seen, jossa tus­kail­tiin, miten paljon ener­giaa menee ran­kasti rii­te­le­viin, eroa­viin puo­li­soi­hin. Ero ei tie­ten­kään ole auto­maat­ti­sesti las­ten­suo­je­lua­sia. Laki­mie­het­kin sen var­mis­ta­vat. Silti työyh­tei­söissä poh­di­taan eroa­vien epä­toi­vois­ten yhtey­den­ot­to­jen jäl­keen ”voim­meko olla toimimatta”?

Arki­ko­ke­muk­seni on, että jär­ke­vistä ihmi­sistä tulee eron kuluessa ihan pöl­löjä ja eroa­mi­nen kestää vuo­si­kau­det. Ihmi­set ovat eroista nään­nyk­sissä, lapset sekai­sin ja kai­killa on sel­viy­ty­mi­nen niin ja näin. Eräs nainen sanoi, että heillä molem­mat aikui­set halusi­vat lapset, auton ja asun­non, mutta eivät toi­si­aan. Rak­kaus oli loppunut.

Mitä siinä sitten voi muuta kuin huo­leh­tia omista eduista ja tapella verissä päin: hää­töjä toi­selle yhtei­sestä kodista, kiusan­te­koa, mus­ta­maa­lausta ja rii­te­lyä lap­sista – eten­kin rii­te­lyä lapsista.

Täl­lai­sia tapauk­sia on mie­lessä monia. Eroa­mi­nen on taval­lista. Omissa esi­mer­keissä neljä vii­destä erosta on (todella) rii­taisa ja yksi menee sääl­li­sesti. Sääl­li­sellä tar­koi­tan sitä, että lasten asioista saa­daan koh­tuul­li­sesti sovit­tua, omai­suus joten­kin jaet­tuna, eikä tuhot­tua ja elämä jatkuu.

Mitä tässä muuta voi kuin vedota. Yrit­tä­kää nyt edes lasten vuoksi.

Eräs kymen­laak­so­lai­nen sosi­aa­lia­lan ammattilainen sanoi jo 1990-luvun alussa, että ero­pal­ve­lut pitäisi saada tässä maassa kun­toon, sillä hyvään eroon ei juuri ollut pal­ve­luita tar­jolla ja isät olivat alka­neet onneksi pitää huolta asiois­taan. Eivätkä erot sil­loin­kaan olleet las­ten­suo­je­lu­asioita, mutta niistä voi tulla sel­lai­sia pit­kit­tyes­sään. ”Kun lapset alka­vat rea­goi­maan van­hem­pien tappeluun.”

Kyl­lä­hän tietoa eroista ja asioi­den jär­jes­te­lystä on tar­jolla, todella paljon. Perim­mäi­nen kysy­mys on oikeas­taan se, pys­tyykö netin tar­joa­maa tie­to­mää­rää käyt­tä­mään hyö­dyksi. Onko lähellä osaa­via ihmi­siä aut­ta­massa, kun ei itse enää ymmärrä, jaksa tai tiedä. Toi­miiko joka kun­nassa ihan aidosti ero­pal­ve­lut ja muut pal­ve­lut.  Vähän epäi­len, ettei näin ole.

Share This