Kai­ken­laista jää mie­leen pyö­ri­mään. Nyt olen miet­ti­nyt lausah­dusta, että eihän ”yrit­tä­jällä ole työaikaa”.

Niin. Totta. Jotain tolk­kua työ­ajassa, työn ja vapaan vuo­rot­te­lussa yrit­tä­jän­kin pitää silti ottaa.

Yrit­tä­mi­sen todel­li­suus var­masti vaih­te­lee eri toi­mia­loilla. Yrit­tä­jä­kou­lu­tuk­sessa tapa­sin ihmi­siä aina tal­liy­rit­tä­jästä hää­au­toi­li­jaan, ken­kien osta­jasta ja myy­jästä ruis­lei­vän lei­po­jaan. Itse edus­tan yhden naisen toi­mi­ni­meä, amma­tin­har­joit­ta­jaa. Olen yrit­tä­jien tilas­to­jen mukaan aika taval­li­nen tapaus.

Yhteistä kai­kille yrit­tä­jille on, että jokai­sen tulisi yrit­tää pitää rajoja työ­päi­vien pituu­dessa sekä muis­tet­tava vapaa­päi­vät ja jopa lomat. Neli­kymp­pi­senä voi nimit­täin aja­tella, että on maa­il­man­his­to­rian ensim­mäi­siä ihmi­siä, jotka jak­sa­vat vuo­desta toi­seen. Mutta eihän se niin ole.

Yrit­tä­mi­nen on useim­mille mara­ton, ei sadan metrin pyräh­dys. Jol­lain aivon­loh­kon osalla pitää aja­tella myös sitä, että on kun­nossa ikääntyessä.

Monilla pal­kan­saa­jilla har­maat yli­työt ovat taval­li­sia ja säh­kö­pos­tien sekä muiden digi­taa­lis­ten yhtey­den­pi­to­vä­li­nei­den vuoksi työn ja vapaan raja on hämär­ty­nyt. Yrit­tä­jällä tämä raja on vielä hämärämpi.

Ajat­te­len, että on aloi­tet­tava heti. Moni kuvit­te­lee, että voi jatkaa vielä hetken entistä menoa, sitten myy yri­tyk­sensä ja aloit­taa elämän. Näin asiat har­voin mene­vät, eikä kai­killa ole edes myy­tä­vää tai kauppa ei käy. Omasta hyvin­voin­nista kan­nat­taa aloit­taa, pitää roti työ­päi­vien pituu­dessa, ottaa joskus vapaa­päi­viä ja olla rei­lusti lomalla.

Amma­tin­va­lin­ta­ky­sy­mys sanoisi joku, ja sitä­kin kuulee, ettei ole rahaa olla vapaalla tai lomalla. Kan­nus­tan poh­ti­maan, onko oikeasti niin. Muis­tan yrit­tä­jän, joka kertoi, että heillä lai­te­taan putiikki kes­ki­ke­sällä kiinni ja kaikki pai­nu­vat lomalle. Linja oli otettu yri­tys­toi­min­nan alussa, ja siitä on pidetty kiinni.

Jokai­nen etsii itsel­leen sopi­vat keinot irtaan­tua. Yhdelle se on koira, joka tahtoo ulos. Toi­selle lapset, jotka odot­ta­vat päi­vä­ko­dissa haki­jaa. Jokai­sen 50+ ihmi­sen kan­nat­taa aloit­taa kun­to­sa­lilla. Kan­nus­tan myös huo­leh­ti­maan veren­pai­neesta ja lopet­ta­maan tupakanpolton.

Share This