Huvinsa kul­la­kin. Minä seu­raan, miten tietyt sanat – ja nykyi­sin (mieli)kuvat leviävät.

Oikeasti luulin, että ”lyhyessä juok­sussa” ja ”pit­kässä juok­sussa” oli­si­vat jo kuol­leet ja hävin­neet kie­len­käy­töstä, mutta mitä vielä. Ei ole kovin kauan siitä, kun joku käytti niitä radiossa. Nauratti. 

”Haastava”-sanaa käy­te­tään vaikka missä. Mikään ei ole enää vai­keaa tai han­ka­laa, mutta haas­ta­vaa on. Näp­pärä ja tyhjä sana, joka jättää val­ta­vasti tilaa (väärin)tulkinnalle ja (väärin)arvailulle. Pitää siis sanoa enem­män ja olla konkreettinen.

Nyt on jo hetken aikaa levin­nyt sana ”koti­soh­valta” ja koska ele­tään visu­aa­li­sessa maa­il­massa, tuo koti­sohva on myös kuvissa ja tie­tysti mainoksissa.

”Vaikka koti­soh­valta” on kaiken help­pou­den ja vai­vat­to­muu­den sym­boli. Jos aiot käyt­tää sitä, oikein hyvä, jos tunnet piston. Ihan kamala klisee!

Puhuin erään fysio­te­ra­peu­tin kanssa, ja häntä kau­his­tutti koti­sohva esi­mer­kiksi työn­teon paik­kana. Puhuimme siitä, että nyt luo­daan mie­li­ku­vaa, kuinka koti­soh­valla teh­dään töitä läp­päri pol­vien päällä keikkuen.

Ei toimi. Ei kukaan pysty todel­li­suu­dessa teke­mään töitä niin. Mik­si­kö­hän sel­laista mie­li­ku­vaa luo­daan? Työ­pai­kal­la­han jo työ­tuo­lin sää­töjä poh­di­taan millintarkasti.

Oli työ­paik­ka­työt sitten sijoi­tettu keit­tiön pöy­dälle tai koti­toi­mis­toon, onneksi on kui­ten­kin takana ne ajat, että aja­tel­tiin etä­töissä kotona lor­vi­taan eikä tehdä töitä. Tut­ki­muk­sia­kin usko­taan. Etä­töissä saa­daan aikaiseksi.

Ymmär­rän kyllä ihmi­siä, jotka teke­vät töitä mie­luusti työ­pai­kalla tai hip­si­vät sinne heti kun mah­dol­lista, eten­kin sil­loin kun etä­töi­hin on jou­tu­nut pakosta. Kotona työs­ken­te­lyssä on omat rie­sansa, kuten se, että ruokaa täytyy tehdä itse eivätkä työ­ka­ve­rit ole kahvipöydässä.

Share This