Kel­lah­ta­mi­nen lat­tialle on itsel­leni aika outoa. Minulle on kui­ten­kin vakuu­tettu ammatti-ihmi­sen suulla, että per­man­nolla oleilu on hyvästä. Tämä lat­tia­fani pyö­räh­tää alas ket­te­rästi ja nousee sieltä häm­men­tä­vän näp­pä­rästi. En ihan tätä tavoittele.

Olen kui­ten­kin elävä esi­merkki, että kel­lah­ta­mis­ker­to­jen jäl­keen oma jous­ta­vuus kehit­tyy. Tietty meillä on jo ihmi­siä, jotka tun­te­vat lat­tian ihan luon­nol­li­seksi pai­kaksi. Pik­ku­las­ten van­hem­mat ja joo­gaih­mi­set vaikkapa.

Mitä lat­tialla voi sitten tehdä? Alkuun voi nos­tella jal­koja ja käsiä tai­vasta kohti ja sitten tehdä kork­ki­ruu­via. Se tar­koit­taa, että heit­tää jalat toi­selle sivulle ja kädet vas­tak­kai­seen suun­taan. Vaih­toja teh­dään omaan tah­tiin. Netistä löytyy lisää vink­kejä joka makuun. Tämä esi­mer­kiksi on aika kiva. 

Joku peh­mit­tävä alusta usein tar­vi­taan. Kau­pasta ei tar­vitse pakosta hakea joo­ga­mat­toa tai muuta alus­taa, taval­li­nen matto käy. Jos tuntuu, että pää on liian alhaalla, sujauta tyyny pään alle. Jumppa-alus­toja on eri vah­vuuk­sia ja kokoja.

Ensim­mäi­nen lat­tialle meno kan­nat­taa tehdä rau­hassa, eten­kin jos edel­li­sestä ker­rasta on aikaa. Sän­gystä tai soh­vasta voi ottaa tukea, ja pol­vien kunto on hyvä pitää mie­lessä. Jatkoa aja­tel­len tyy­ty­väi­nen voi olla jo siitä, että lat­tialla olei­lee sään­nöl­li­sesti, venyt­te­lee paik­koja ja jopa jumppaa.

Mitä iloa lat­tialla olei­lusta sitten on ollut? Itse huo­maan, että ket­te­ryy­den kasvun ohella saan oman säde­ke­häni kimal­te­le­maan, kun vat­sal­lani ollen vah­vis­tan sel­kä­li­hak­sia. Haus­ku­tan myös meidän vanhaa kissaa, joka sän­gyllä makoil­len kat­se­lee tou­hu­jani ja sel­västi ajat­te­lee, että ”hul­lu­han tuo ihmi­nen on”.

Share This