Joka vuosi sama muis­tut­telu, mutta ei yhtään tur­haan. Nyt pitää näkyä ja siinä aut­ta­vat heijastimet. 

Ulkona on tosi pimeää. Hei­jas­ti­mia tar­vi­taan maalla, mutta yhtä hyvin niitä tar­vi­taan myös kau­pun­gissa, ihmi­sillä ja eläimillä.

Olin joku aika sitten pimeän aikaan jalan­kul­ki­jana katu­va­lo­jen valais­tessa. Ihmi­siä käveli jal­ka­käy­tä­villä, he ylit­ti­vät katuja suo­ja­teiltä tai pomp­pi­vat yllät­täen tien yli, heitä tuli ulos bus­seista – eikä hei­jas­ti­mia näky­nyt juuri kenelläkään.

Liian usein luo­te­taan siihen, että kau­pun­gissa katu­va­lot riit­tä­vät, mutta eivät ne edistä juu­ri­kaan näkymistä.

Lii­ken­ne­tur­van verk­ko­si­vuilla ker­ro­taan, että puolet ihmi­sistä ilmoit­taa käyt­tä­vänsä hei­jas­tinta. ”Sop­piipa eppäillä”, sanoisi joku. Jospa omaa tilan­netta kau­nis­tel­laan kuten tele­vi­sion katsomistunteja.

Uutta oli minulle se, että hei­jas­ti­men käyt­töön keho­te­taan tie­lii­ken­ne­laissa. Yleensä hei­jas­tinta on käy­tet­tävä pimeässä, lukee tie­lii­ken­ne­lain 13 §:ssä. Tuskin tätä val­vo­taan, mutta hyvä tietää. Eikä käyt­tä­mät­tö­myy­destä ole seu­raa­muk­sia, sak­koja esi­mer­kiksi. Loka­kuun 1. päivä oli myös val­ta­kun­nal­li­nen heijastinpäivä.

Minua kiin­nos­ti­vat met­ri­mää­rät. Lii­ken­ne­tur­van sivu­jen mukaan kau­ko­va­loilla ajava autoi­lija havait­see ilman hei­jas­tinta liik­ku­van 150 metrin päästä ja hei­jas­ti­men kanssa liik­ku­van jopa 600 metrin päästä. 

Lähi­va­loilla vas­taa­vat luvut ovat 50 metriä, kun hei­jas­tinta ei ole. Havait­se­mi­nen lähi­va­loilla ajaessa tapah­tuu 350 metrin etäi­syy­deltä, jos hei­jas­tin on. Erot ovat val­ta­vat. Autoi­li­jan näkö­kul­masta tuo 50 metriä on käy­tän­nössä vasta kohdalla.

Yllät­tä­vää on minusta se, ettei hei­jas­ta­vaa mate­ri­aa­lia oli kiin­teinä syksyn ulkoi­lu­vaat­teissa, olka­lau­kuissa tai repuissa. Las­ten­vaat­teissa ehkä onkin, mutta aikuis­ten suo­si­missa (mus­tissa) ulkoi­lu­vaat­teissa ei. 

Laita siis hei­jas­ti­met molem­piin tas­kui­hin ja lauk­kuun hei­lu­maan. Kotona laa­ti­kossa ne eivät auta mitään.

Oikea kor­keus hei­jas­ti­melle on suun­nil­leen polven kor­keu­della. Hyvä hei­jas­tin on vaik­kapa sel­lai­nen, joka heiluu sinne ja tänne. Ikiai­kai­nen pankin hei­jas­tin on ehkä menet­tä­nyt teho­aan. Hei­jas­tuso­mi­nai­suu­det eivät kestä vuosikymmeniä.

Kun hei­jas­tin on otettu itsellä käyt­töön, pitää muis­taa myös mukana olevat eläi­met. Illan eri kei­koille hei­jas­ti­met lai­te­taan myös eläimille.

Share This