Olin itse taan­noin kou­lu­tuk­sessa, jossa varoi­tel­tiin suun­nit­te­lun ansasta. Suun­nit­te­le­mi­nen on tär­keää, mutta siihen ei saa juuttua.

Tätä samaa suun­nit­telu-uskoa oli eräässä lop­pu­ra­por­tissa, jota luin. Töitä oli tehty vuo­si­kau­det, mutta aina vain puhut­tiin tavoit­teista. Luki­jana mietin, että eikö tuona aikana ole edes jotain saa­vu­tettu eikä vain suun­ni­teltu ja ase­teltu tavoitteita.

Suun­nit­te­le­mi­nen on tie­tysti tär­keää. Itse­kin kou­lu­tin siitä, miksi suun­nit­te­le­mista tar­vi­taan, kun toi­mi­taan vaik­kapa sosi­aa­li­sessa mediassa.

Ehdo­tan, että suun­ni­tel­kaa kevyesti ja sitten teke­mään. Suun­ni­tel­lessa voi miet­tiä täl­lai­sia kysy­myk­siä. Asioi­den kir­jaa­mi­sessa voi sovel­taen käyt­tää apuna esi­mer­kiksi Oulun amk:n netissä jul­kai­se­maa pohjaa.

  1. Miksi olemme somessa? Mitkä ovat kana­vamme? Olem­meko siellä, missä ovat esim. asiak­kaamme ovat.
  2. Mitä teemme somessa? Mikä on viestimme?
  3. Kuinka usein päivitämme?
  4. Ketkä teke­vät? Kuinka paljon he saavat käyt­tää työaikaa?
  5. Kuka vastaa vies­tei­hin? Mitä vas­ta­taan? Kes­kus­tel­laanko ihmi­sen kanssa?
  6. Kuka on vastuussa?
  7. Mitä teh­dään kehuille? Mitä teh­dään ongelmatilanteissa?
  8. Keneltä saamme apua? Keneltä koke­muk­sia ja tukea?
  9. Miten ja mitä seu­ra­taan jäl­ki­kä­teen? Mitä ja miten mitataan?
  10. Mil­loin ja missä tilan­teissa päi­vi­tämme suunnitelmaa?

Työ­pai­kan ja lähi­pii­rin osaa­jien kan­nus­ta­via koke­muk­sia voi käyt­tää hyö­dyksi. Pyörä on aivan var­masti jo kek­sitty, joten kan­nat­taa etsiä ja kuun­nella ihmi­siä, joilla on koke­musta some­työstä. Some itses­sään on paikka, jossa on kai­ken­lai­sia ryhmiä. Väärää tie­toa­kin, joten media­kri­tiik­kiä on hyvä opetella.

Kan­nus­tan myös teke­mään yhdessä, sillä har­voin vii­saus on yhdessä päässä eikä someo­saa­mi­nen liioin katoa työ­pai­kan­vaih­ta­jan tai elä­köi­ty­vän mukana.

Tois­toa tar­vi­taan. Someen kaatuu tänä päi­vänä saa­vi­kau­palla asiaa, joten toista, toista ja toista. Ja niin, muis­ta­kaa se ajastusmahdollisuus!

Sekin on hyvä muis­taa, että usein some­työ kil­kut­te­lee monen­laista tar­koi­tusta. Kun tuo­te­taan asiak­kaalle hyö­tyjä, luo­daan samalla kuvaa itsestä ammatti-ihmi­senä ja siitä alasta, jolla toimii.

Tulin todella iloi­seksi, kun luin erään kaak­kois­suo­ma­lai­sen sote-alueen some­vies­tin­nän ohjetta. Siinä some-työtä ver­rat­tiin säh­kö­pos­ti­työ­hön. Halut­tiin ilmi­sel­västi viedä rima alas ja hel­pot­taa suh­tau­tu­mista. Tärkeä vies­tini onkin: koska kai­ken­lai­nen vies­tintä – siis vies­tintä myös somessa – on osa lähes kaik­kien työtä ja sitä pitää tehdä työaikana.

Aivan liian usein kuulen, että some-työtä teh­dään innos­tus­pal­kalla, oman pää­työn kyl­jessä, iltai­sin ja vii­kon­lop­pui­sin, omalla ajalla. Tämä on tie­tysti väärin ja innos­tuk­sen vää­rin­käyt­töä. Se on myös riski. Entäpä jos sattuu jotain – kuka korvaa, kuka on vastuussa?

Share This