Eräs tut­ta­vani sanoi kerran, että sen jäl­keen kun hänen les­keksi jäänyt äitinsä oli aina heidän tava­tes­saan hyvin päis­sään, tut­ta­vani päätti ettei enää ikinä mene äitinsä luokse. Hän ei jaksanut.

Lopulta hän tie­tysti meni, mutta hel­potti vähän kun sai päät­tää ja vannoa. Oma äiti kui­ten­kin. Hän antoi anteeksi, pakot­tau­tui unoh­ta­maan, yritti puhua­kin ongelmasta.

Aikui­selle lap­selle omien van­he­ne­vien van­hem­pien rankka juo­mi­nen tai jat­kuva huma­laan asti mennyt tis­sut­telu seu­rauk­si­neen on vaikea pala. Tiuk­ka­pi­poi­sen ja mora­lis­tin mai­neen uhal­la­kin asiasta pitäisi edes puhua.

Ikään­ty­vien juo­mi­nen on yleis­ty­mään päin ja vai­ettu asia, tie­tä­vät myös alan ammat­ti­lai­set. Sala­ka­va­laa, sillä ikään­ty­mi­sen ja alko­ho­lin yhteyk­sistä ei vie­lä­kään tie­detä tar­peeksi tai ei haluta välit­tää. Eräs ihmi­nen suut­tui lää­kä­ril­leen syvästi, kun tämä oli otta­nut käytön puheeksi ” Minul­lako muka alko­ho­lion­gelma! Hullu lää­käri.” Toinen jatkoi vielä vuoden juo­mis­taan ennen kuin itse myönsi, että jotain tar­vit­see tehdä tai henki lähtee.

Elämme sal­li­vassa yhteis­kun­nassa, ja alko­ho­lin hai­toista puhu­mi­nen on riski. Lasil­li­nen illalla ren­tou­tu­mi­seen, kupli­vaa juh­laan tai huur­tei­nen viikon sau­nail­taan voi yllät­tä­vän hel­posti kasvaa hai­tal­li­seksi käy­töksi. Lääk­kei­den ja alko­ho­lin yhteis­käy­tön ongel­mista pitäisi myös puhua.

Ikään­tyessä ongelma on fysio­lo­gi­nen. Van­he­tessa eli­mis­tön toi­minta muut­tuu, aineen­vaih­dunta hidas­tuu, tasa­paino on toi­sen­lai­nen, lihas­voima heik­ke­nee. Nau­tittu alko­ho­li­määrä vai­kut­taa tujum­min, ja toi­pu­mi­nen kra­pu­lasta on hitaam­paa kuin parikymppisellä.

Hel­posti omaa käyt­töä voi kar­toit­taa ikään­ty­vien Audit-tes­tillä, joka on netissä. Tietoa on tar­jolla myös siitä, mil­lai­nen on yksi alko­ho­lian­nos. Ei sitä tie­detä. Myönnetään.

Share This