En ole aiem­min ymmär­tä­nyt, miten käte­vää ja vai­va­tonta vesi­juoksu on. Hyvin edul­lista. Se iloi­sen Itä-Hel­sin­gin uima­halli, jossa tapaan käydä, tar­joaa vesi­juok­su­vyöt­kin sisään­pää­sy­li­pun hin­nalla käyttöön.

Oman vesi­vyön voi hank­kia, mutta yhtä hyvin voi ottaa uima­hal­lista lai­nalle. Puh­tailta ja ehjiltä ne näyt­tä­vät. Toisen pal­jaalta iholta voi toki irrota likaa itselle, joten tämä­kin on hyvä ajatella.

Vesi­juok­sussa ollaan pys­ty­asen­nossa ja kau­ho­taan hil­jal­leen eteen­päin. Olen­naista on olla pys­ty­asen­nossa. Ei seläl­lään eikä uima-asen­nossa. Tasa­pai­noi­lua voi har­joi­tella, kun on kuin ajaisi pol­ku­pyö­rää tai lait­taa kädet selän taakse ja yrit­tää mennä eteen­päin pel­käs­tään jal­koja polkemalla.

Kun altaasta nousee, jalat lyövät set­suu­ria. Se on merkki, että jotain on tapah­tu­nut. Vesi­juok­sun jäl­keen on hyvä veny­tellä vähän. Sekin käy vedessä helposti.

Share This