Todella pit­kään odo­tettu  päätös sotesta saa­tiin jo joku aika sitten. Hyvä homma.

Kun­nis­ta­kin on todettu, että ”kaikki” on ikään kuin seis­syt ja odot­ta­nut sotea. Nyt val­tao­sassa maata val­mis­tau­du­taan tam­mi­kuun lop­pu­puo­len ensim­mäi­siin aluevaaleihin.

Alue­vaa­lit ovat tär­keät. Niissä vali­taan hyvin­voin­tia­luei­den alue­val­tuu­te­tut, jotka päät­tä­vät itse­näi­sesti sote­asioi­den ylä­ta­sosta: sosi­aa­li­huol­lon, ter­vey­den­huol­lon ja pelas­tus­toi­min­nan jär­jes­tä­mi­sestä hyvin­voin­tia­lueilla. Erojen kavel­ta­mi­sesta ihmis­ten välillä.

Muu­tosta on sanottu his­to­rial­li­seksi, ja sitä se onkin, kun laa­juus tajutaan.

Alue­vaa­lieh­dok­kaille ja tietty kan­sa­lai­sil­le­kin tar­jo­taan tietoa alue­vaa­leista ja niiden mer­ki­tyk­sestä. Mar­ras­kuun puo­li­vä­lissä alue­vaa­lei­hin liit­tyen jul­kais­tiin kuva, jossa käy­tän­nössä koko so-ala loisti pois­sao­lol­laan – ja sosi­aa­lia­lan ammat­ti­lai­set olivat syys­tä­kin näreis­sään ja antoi­vat palautetta.

Tuntui joten­kin epä­to­del­li­selta katsoa kuviota. Itsellä on ollut lap­sel­li­nen näky, että tällä kertaa so-alaa ei unoh­deta, mutta unoh­tui­han se. Oikein odotin, mitä palaut­tee­seen vastataan.

Onneksi vas­tat­tiin. Vies­tin­näl­li­sesti tie­tysti nätisti. Kii­tet­tiin palaut­teesta, oltiin tyy­ty­väi­siä ja kor­jat­tiin myös moka. Hyvin­voin­tia­lu­een teh­tä­vien päi­vi­tet­tyyn lis­tauk­seen sosi­aa­li­nen tuli mukaan. Kenttä kiitti yhtä kau­niisti – koh­te­liaita ihmi­siä kun ovat.

Myön­teistä koko asiassa oli se, että äänen pitä­mi­nen ja palaut­teen anta­mi­nen vai­kut­ti­vat ja muu­tosta tapah­tui. Masen­ta­vaa oli se, miten hel­posti sote-uudis­tuk­sen iso puo­li­kas, sosi­aa­li­nen, jää ran­nalle ja unoh­tuu. Taas.

Roh­kai­se­vaa se, että so-kenttä osaa olla var­pail­laan ja toimia, kun sen paikka on. Eihän tämä tähän jää. Valitettavasti.

Share This